Motivaatiosta, tavoitteista ja sisusta

Meistä jokainen harrastaa liikuntaa omalla tavallaan; joku rentoutuu joogatunnilla silloin tällöin, toinen harrastelee kotijumppaa, jotkut osallistuvat valmennuksiin ja kilpailevat. Osa on tietoisempia omista motiiveistaan, osalla on selkeämmät tavoitteet kuin toisilla. Vaikkei olisi kiinnostunut kilpailemisesta, voi silti haluta kehittyä tai vaalia terveyttä. Kehittymisen ja motivaation ylläpidon kannalta kuitenkin konkreettinen tavoiteasettelu kannattaa.

Joskus voi motivaatio olla kadoksissa, vaikkei systemaattisesti harjoittelisikaan. Työ- tai opiskelukiireet, väsymys, huolet tai vaikka säätila saattaa vaikeuttaa liikkumaan lähtöä. Silloin voi olla hyvä kuunnella itseään ja kysyä ottaako liikunta voimia vai antaako se energiaa? Toisaalta voi kysyä itseltään antaako tunteiden ja ajatusten ohjata toimintaa (jään kotiin, koska ei huvita), vai voisiko toiminta (menen liikkumaan ja sopeutan harjoittelua vireystilaan sopivaksi), antaa mukavia tunteita ja positiivisia ajatuksia? Tärkeää joka tapauksessa on pysähtyä itsetutkiskelun äärelle ja harjoittaa joustavuutta oman harrastamisen suhteen.

Joskus tarvitsemme motivaatiota lähteä liikkumaan, joskus taas on parempi tehdä päätöksiä pitkän tähtäimen hyvinvoinnin kannalta. Esimerkiksi kipeänä ei urheilla vaan sairastetaan kotona. Yliväsyneenä ei toiminnanohjaus ja reaktionopeus ole parhaimmillaan, tapaturma-alttius kasvaa, jolloin on parempi valita rauhallisempi liikuntamuoto. Väsymys vaikuttaa myös tunnesäätelyyn, harjoittelun tehoon ja oppimiseen. Jos tuntuu, että tarvitsee tahdonvoimaa säännölliseen treenaamiseen, tai jos omassa harjoittelussa ärsyyntyy itselle tai muille helposti, kannattaa huolehtia, että nukkuu riittävästi ja syö säännöllisesti.

Motivaatiota on kahdenlaista, sisäistä ja ulkoista. Meillä kaikilla on molempia, vaikka sisäinen motivaatio lisääntyy iän myötä ja on kestävämpää. Ulkoinen motivaatio syntyy ulkoisista tekijöistä, palkkioista ja rangaistuksista, esimerkiksi palkinnoista, tunnustuksesta tai vaikka tiedosta, että menettää pelipaikan, jos ei ilmaannu harjoituksiin. Sisäinen motivaatio on kuitenkin se, joka tuo harrastamiseen merkityksellisyyttä ja lisää ihmisen hyvinvointia. Sisäisen motivaation lähteitä on kolme: koettu autonomia, eli miten voi vaikuttaa omaan tekemiseensä; koettu pätevyys eli kokemus kyvyistään ja sosiaalinen yhteenkuuluvuuden tunne. Kannattaakin miettiä miten nämä toteutuvat omalta kohdalta ja miten niihin voisi vaikuttaa. Suunnittelemalla omaa harjoitteluaan, asettamalla itselle sopivia tavoitteita ja hakeutumalla harjoittelua tukevien ihmisten seuraan, ovat esimerkkejä tavoista vaikuttaa näihin.

Tavoitteiden asettaminen tukee harjoittelua, mutta niiden tulee olla tietynlaisia, jotta ne eivät käänny itseä vastaan. Hyvät tavoitteet ovat ainakin osittain itse asetettuja, konkreettisia ja mitattavia, positiivisesti muotoiltuja, saavutettavissa olevia ja riittävän lyhyille aikaväleille asetettuja. Tavoiteasettelun lisäksi tarvitaan toimintasuunnitelma niihin pääsemiseksi. Tällöin puhutaan prosessitavoitteista, joita voi asettaa itselleen, vaikka joka harjoituskerralle. Tavoiteasettelussa tulee myös olla joustava ja tavoitteet voivat muuttua tilanteen mukaan.

Mitä isommat pitkäntähtäimen tavoitteet kilpailumielessä ovat, sitä tärkeämpää on harjoittelun laatu. Harjoittelun määrä ei korvaa laatua, jos harjoittelu on aina saman toistamista. Kehittävään harjoitteluun kuuluu selkeä systemaattinen tehokkaaksi toimiva harjoitteluohjelma, harjoittelu epämukavuusalueella ja jatkuva palaute. Mitä tasaisempi laatu on jokapäiväisessä harjoittelussa, sitä todennäköisempää on onnistunut suoritus kilpailuissa. Kun tietää harjoitelleensa, tukee se uskoa omiin kykyihin. Kannattaa omaksua niin sanottu kasvun asenne, jolloin uskoo omiin mahdollisuuksiinsa kehittyä, kun riittävästi harjoittelee. Harjoittelussa kannattaisikin pyrkiä nauttimaan oppimisesta ja matkasta kohti tavoitteita.

Kaikessa harjoittelussa tulee eteen vastoinkäymisiä. Niihin voi suhtautua oppimiskokemuksina osana urheilijan polkua. Epäonnistumisten ja virheiden jälkeen on kannattavampaa osoittaa itsemyötätuntoa itselleen, kuin olla liian kriittinen. Itsemyötätunnon on tutkimuksissakin todettu edistävän sitoutumista harjoitteluun. Sinnikkyys jatkaa harjoittelua epäonnistumisten jälkeen kertoo sisusta ja kyvystä kohdata vastoinkäymisiä. Tällöin on hyvä muistuttaa itseään niistä arvoista, jotka ovat kaiken tekemisen taustalla.

Välillä on hyvä pohtia, miksi ylipäätään harrastaa juuri tätä lajia, mikä siinä saa sinut syttymään, mistä asioista nautit? Tällöin päästään motivaation taustalla olevaan arvomaailmaan käsiksi. Tärkeitä arvoja liikunnan taustalla voi olla omaan terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä arvoja ja omaan kehittymiseen liittyviä arvoja. Jokapäiväisessä harrastamisessa on hyvä palauttaa mieleen rakkaus lajia kohtaan, sekä kiitollisuus siitä, että on mahdollisuus harrastaa.

 

Anna Andersén

sertifioitu urheilupsykologi

Muokattuna julkaistu Islanninhevonen-lehdessä 2017

 

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s